Heijastuksilla uutta mielenkiintoa valokuvaukseen
Julkaistu 8 helmikuun, 2020
Teksti ja kuvat: Ilari Lehtinen
Tuntuuko siltä, että tuttu kotikaupunki on jo kuvattu ”puhki”, etkä löydä enää mielenkiintoista kuvattavaa? Tai haluatko muuten vain uutta kulmaa kuviisi? Sitten on aika etsiä heijastuksia! Heijastukset tuovat nimittäin moneen tuttuunkin kohteeseen aivan uutta mielenkiintoa.
Itselläni oli nimittäin juuri edellä kuvatun kaltainen tilanne, kunnes innostuin heijastuskuvaamisesta. Aluksi etsin heijastuksia lähinnä lätäköiden kautta, mutta myöhemmin tajusin, että heijastavia pintoja löytää lähes mistä vain, kunhan silmät pitää auki ja katsoo asioita avoimesti.
Täydellisimmät heijastukset syntyvät, kun on aurinkoista ja tyyntä. Kokemukseni mukaan paras aika lätäkkökuvaukselle onkin aurinkoinen sää heti sateen jälkeen. Tuulisemmallakin säällä voi saada hieman erilaisia heijastuskuvia, mutta täydellisen heijastuksen metsästykseen tyyni ilma on paras. Parhaimmassa tapauksessa heijastus on niin täydellinen, että kuvasta ei nopeasti vilkaistuna erota, kumpi puoli on heijastus ja kumpi puoli ”aito”.
Mistä kaikkialta sitten voi löytää heijastavia pintoja?
Lähes mistä vaan! Melkein olisi helpompaa sanoa, mistä heijastuksia ei voi löytää. Lätäkönkin voi tehdä itse (tai käyttää toisten tekemää hyväksi). Näin kävi esimerkiksi Lontoossa, kun olin kuvaamassa Tower Bridgeä. Näin, kun eräs valokuvaaja kaatoi vesipullostaan vettä betonimuurin päälle. Hän otti kuvan ja hetken päästä menin itse samoille apajille. Lisäsin vielä hieman vettä hänen tekemäänsä lammikkoon. Lopputuloksena oli alla oleva kuva.
Betonimuurin päällä ei sattunut olemaan lätäkköä, mutta sellainen syntyi käden käänteessä.
Matkaseuran puhelin sai toimia tässä kuvassa heijastavana pintana.
Perinteiset sommittelusäännöt voi heittää romukoppaan, kun kuvataan heijastuksia. Kultaisen leikkauksen tuntemisesta voi toki olla tässäkin asiassa hyötyä, mutta itse tykkään sijoittaa horisontin heijastuskuvissa yleensä mahdollisimman keskelle. Näin kuva jakautuu tavallaan kahtia ja on symmetrinen. Muuten kameran säädöiltä ei vaadita mitään erikoisuuksia. Heijastuksia kuvatessa kannattaa yleensä käyttää melko pientä aukkoa, jotta koko kuva toistuu terävänä.
Kerroin alussa, että heijastuksia voi löytää lähes mistä vaan. Kuvasin seuraavan kuvan betonitolpan päältä Budapestissa. Kuva vaati Photoshopissa hieman normaalia enemmän säätämistä, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että heijastuksia voi löytää mitä erikoisemmistakin paikoista. Myös parkissa olevat kiiltävät autot voivat toimia heijastuspintoina, mutta silloin kameraa ei ehkä kannata laskea kiinni maalipintaan!
Myös puhtaat ja kiiltävät autot voivat toimia heijastavina pintoina.
Kaipaatko lisää inspiraatiota heijastuskuvaamiseen? Seuraa Ilaria instagramissa!
Täydellinen heijastus vaatii oikeanlaiset olosuhteet.
Läheskään aina ei löydy täydellisiä lammikoita, mutta kivoja heijastuskuvia voi saada silti.
Heijastuksiin ei tarvita aina lätäkköä. Olen käyttänyt itse esimerkiksi puhelinta, jonka näyttö heijastaa yllättävän hyvin, kunhan se on pimeä. Alla oleva kuva on otettu Budapestissa juuri puhelimen näyttöä apuna käyttäen.
Jos kuvaat heijastuksia järkkärillä, kannattaa käyttää laajakulmaista optiikkaa ja asetella kamera niin, että heijastava pinta kuten vesilammikko tai puhelin on mahdollisimman lähellä objektiivin edessä. Helpointa on pitää puhelinta esimerkiksi lattialla tai muulla staattisella alustalla. Kameran kääntyvä näyttö on lätäkkökuvauksessa todella hyvä apu, sillä muuten joudut näkemään hieman itse vaivaa, että näet jotain etsimestä. Joka tapauksessa – olit sitten kyykyssä tai vatsallasi kameran vieressä – saat luultavasti muutamia oudoksuvia katseita, kun otat kuvaa kuralätäköstä.
Pro tip: jos et halua käyttää puhelintasi heijastuskuviin, hanki sopivan kokoinen pala peililasia. Itse en ole niin pitkälle edennyt harrastuksessani (vielä).
Missään tapauksessa ei kannata unohtaa suuria lasipintoja, esimerkiksi lasisia tai muuten kiiltäviä seiniä. Seuraavassa kuvassa olen tukenut järkkärini miamilaisen kauppakeskuksen tummaa lasiseinää vasten.
Pidän itse symmetrisistä kuvista, joten pyrin sijoittamaan kiintopisteen keskelle heijastuskuvissa.
Heijastuksia etsiessä kannattaa pitää silmät ja mieli avoinna.
Järkkäri ei ole pakollinen
Olen ehkä mukavuudenhaluinen, mutta pidän heijastusten kuvaamisesta ehkä myös siksi, ettei niihin tarvitse välttämättä painavaa järjestelmäkameraa. Olen huomannut, että puhelin toimii usein jopa paremmin heijastuskuvauksessa. Puhelin on esimerkiksi paljon kevyempi käsitellä ja sen saa helpommin tuettua erilaisiin asentoihin. Lisäksi puhelimissa riittää syvyysterävyyttä yleensä lähes rajattomasti, joka on hyvä asia heijastuskuvissa. Osa tämänkin artikkelin kuvista on otettu puhelimella.
Mitään erikoisia kuvankäsittelytaitoja heijastuskuvat eivät vaadi. Varsinkin lätäkkökuvissa lätäkköä voi joskus hieman siistiä, jos haluaa puhtaan heijastuksen. Kuvasta saattaa joutua poistamaan esimerkiksi lätäkössä olleita kiviä tai muita roskia. Tosin yleensä on helpompaa siistiä lätäkkö jo ennen kuvausta potkimalla häiritsevät kivet ja lehdet sivummalle. Heijastuksiin saa usein myös lisää potkua lisäämällä kuvaan paikallisesti clarityä ja välillä myös dehazen lisääminen auttaa, jos heijastuksessa on ikään kuin harmaa kalvo päällä. Gradient filter -työkalu on tässä vaiheessa kätevä. Varsinkin seinien kautta kuvatut heijastukset vaativat välillä hieman säätöä parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.
