Makrokuvausta ruohonjuuritasolta
Julkaistu 18 elokuun, 2016, Kirjoittaja: Bertta Vikman
Useimmiten makrokuvauksesta puhuttaessa tarkoitetaan luonnon yksityiskohtien, kuten kukkien ja hyönteisten valokuvaamista. Käytännössä makrokuvaus on kuitenkin kaikenlaista lähikuvaamista, jossa kuvauskohteena voi olla mitä tahansa. Makrokuvaus erityisesti on yksi valokuvauksen taiteellisimmista muodoista, sillä ympäröivästä maailmasta löytyy monenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pelkästään muodoilla ja valolla leikkimällä voi saada aikaan upeaa abstraktia jälkeä.
Teoriassa makrokuvaus ei ole niin yksiselitteinen asia, sillä lähikuvauksen ja aidon makrokuvauksen välille on vaikeaa vetää tiukkaa rajaa. Lähikuvausta on monenlaista, joku keskittyy suurempiin kohteisiin kuten kukkiin, kun taas joku etsii uusia haasteita syksyn ensimmäisistä lumihiutaleista. Teoriapuolella tämä valokuvauksen muoto on määritelty täsmällisemmin ja käsitteitä ja vinkkejä löytyy lisää esimerkiksi ammattilaismakrokuvaajien sivustoilta. Tässä artikkelissa käsittelen makrokuvausta omasta näkökulmastani ja omien kokemuksieni pohjalta.
Maan tasolta kuvatessa pienimmätkin kohteet saavat näyttävyyttä
Objektiivin valinta
Teknisesti katsoen makrokuvaus on kohteen suurentamista valokuvaamalla. Suurennossuhde kertoo mikä on kuvattavan kohteen luonnollisen koon suhde sen kokoon kameran kennolla. Esimerkiksi suurennossuhde 1:1 kertoo että luonnossa 10 mm kohde näyttäytyy kennolla 10 mm kokoisena. Objektiivia voidaan kutsua varsinaiseksi makro-objektiiviksi, kun sen suurennossuhde on 1:1 tai suurempi. Käytännössä isokennoinen kamera vaatii tehokkaamman makrolinssin kuin pienikennoinen harrastejärjestelmäkamera tai pokkari, sillä suuremman kennon kuva-alan täyttäminen vaatii melko paljon isomman suurennussuhteen. Pokkarit ovatkin usein varustettuja ihan kelvollisilla makro-ominaisuuksilla, mikä voi olla harrastelijalle parempi vaihtoehto jos ei omista järjestelmäkamerassaan makrolinssiä.
Toinen makrokuvaukseen liittyvä termi on objektiivin lyhyin tarkennusetäisyys, joka kertoo kuinka lähellä sijaitsevaan kuvauskohteeseen objektiivi pystyy tarkentumaan. Etäisyys tarkoittaa kennon ja kohteen välistä lyhintä etäisyyttä, ja se löytyy useimmiten merkittynä objektiivista. Monipuoliseen lähikuvaukseen soveltuu mahdollisimman lähelle tarkentava linssi, sillä silloin pienikin kohde saadaan kennolle kohtuullisen suurena.
Makrokuvausta aloitellessa tulee miettiä omat lähtökohtansa, mitä haluaa kuvata ja mitä on valmis maksamaan. Aito makrokuvaus vaatii lähes poikkeuksetta hintavan makrolinssin, sillä tavalliset objektiivit eivät tarkenna lähelle, eivätkä omista makrolinssien kaltaisia suurennossuhteita. Jos haluaa käyttää objektiivia muussakin tarkoituksessa kuin satunnaisessa kukkakuvauksessa, eikä ole tarvetta sen isompiin suurennoksiin, tavallinen objektiivi zoomin kera on parempi vaihtoehto. Tietysti on olemassa monenlaisia tavallisiin objektiiveihin suunniteltuja edullisia makro-ominaisuuden korvaavia lisäosia kuten loittoputkia ja -renkaita. Lisäosat toki vaativat enemmän vaivannäköä ja soveltamista, joten riskit kasvavat.
Pienimmätkin kohteet tarjoavat mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Jos haluaa päästä helpommalla, suosittelen ostamaan ihan aidon makrolinssin kiinteällä polttovälillä. Kiinteällä polttovälillä varustettu makrolinssi on hankala muuhun tarkoitukseen kuin lähikuvaukseen, joten kannattaa miettiä itselle sopivin vaihtoehto. Zoom-ominaisuus on kuitenkin makrokuvauksessa tarpeeton, joten aidoissa makrolinsseissä sitä ei edes ole.
Näissä linsseissä hinnat pyörivät noin 500-1000 euron tuntumassa, laadukkaimmat voivat maksaa enemmänkin. Hinta on melko korkea varsinkin harrastelijan budjetille, mutta linssi on sen arvoinen, jos todella haluaa kehittyä makrokuvauksessa. Oikoteitäkin löytyy, esimerkiksi itse olen ostanut makrolinssini käytettynä moninkertaisesti huokeammalla hinnalla kuin mitä se kaupoissa maksaa. Kannustan muitakin ostamaan käytettyjä kameravarusteita, jos niiden kunnon voi varmistaa ja myyjä on luotettava taho, sillä usein hyväkuntoisia linssejä saa todella edullisesti.
Itse olen käyttänyt useita vuosia Canonin kiinteää 100 mm f/2.8 makrolinssiä, johon olen ollut varsin tyytyväinen. Hinta taitaa olla tänä päivänä 500 euron paikkeilla. Tällä linssillä voi kuvata melko kaukaakin pieniä kohteita, sillä polttoväli on pitkä, joten hyönteisiä on helppo kuvata säikäyttämättä niitä tiehensä. Samaisesta linssistä on myös kuvanvakaajallinen L-sarjan malli, joka on muutamia satoja euroja kalliimpi, mutta laadukkaampi vaihtoehto. Objektiivin ostamista kannattaa harkita sen mukaan, kuinka paljon kokee tarvitsevansa sitä ja mitä aikoo kuvata. Edullisemmillakin linsseillä voi päästä ihan hyviin lopputuloksiin.
Abstraktia makrokuvausta. Aina kuvan ei tarvitse toteuttaa sommittelu- ja rajaussääntöjä. Pieni epäterävyys tuo pehmeyttä tunnelmalliseen kuvaan.
Vinkkejä
Makrokuvaus ei ole valokuvauksen helpoin muoto, sillä kuvattavat kohteet ovat pieniä ja toisinaan nopealiikkeisiä. Ison suurennossuhteen takia tärähtämisvaara on suuri, joten kameranjalka on melko hyödyllinen apu paikallaan pysyvissä kohteissa, varsinkin jos kamerassa ei ole kuvanvakaajaa. Nopeissa tilanteissa kameranjalka ei välttämättä kerkeä mukaan, jolloin voi vähentää tärähdyksiä tukevalla otteella ja lyhemmällä suljinajalla.
Kannattaa käyttää manuaalitarkennusta automaattitarkennuksen sijaan, koska usein automaatilla kuvatessa tarkennus vain sahaa edestakaisin tai kohdistuu muuten huonosti. Tarkennuksen kanssa saa tosin olla tarkkana, ettei kuvista tule epäteräviä tai tärähtäneitä.
Itse pyrin aina kuvaamaan maantasossa olevat kohteet mahdollisimman alhaalta, jotta ne tulevat paremmin esille omassa ympäristössään. Löydän itseni aika usein makaamassa mahalteen aluskasvillisuuden seassa; vaatetusta saa siis hieman miettiä.
Koska makrokuvaus keskittyy lähinnä objektiivien ominaisuuksiin, kameran asetukset eivät ole niin isossa roolissa. Lähikuvia ottaessa kannattaa kuitenkin hyödyntää syväterävyyttä, jota pystyy säätelemään aukon kokoa muuttamalla. Isolla aukolla saa aikaan kapean syväterävyysalueen, jolloin kohteesta näkyy terävänä vain pieni osa ja tausta on pehmeän tunnelmallinen, kun taas pienellä aukolla saa laajan syväterävyysalueen, jolloin kohde on terävämpi ja tausta yksityiskohtaisempi. Pienellä aukolla kuvatessa tarvitsee lisätä kennolle tulevan valon määrää, joten lisävalaistukset saattavat olla silloin tarpeen.
Makrokuvailu on mukavaa ajanvietettä ja tarjoaa hauskoja kokemuksia pieniä kuvauskohteita etsiessä. Maailma näyttää ihan erilaiselta maan tasalta sienien ja sammalien näkökulmasta katsottaessa. Kuvauskohteita löytyy joka puolella, sillä vain mielikuvitus on rajana. Sisätiloistakin löytyy kaikkea mielenkiintoista, kunhan pitää mielen avoinna uusille ideoille. Makrokuvaus tuo asioista esiin aivan uusia piirteitä, joten tämä laji todellakin kehittää luovuutta.
